Klaukkala 31.7.2021

Lähes vuosi on vierähtänyt viime tuomaroinnistani. Onneksi nyt kuitenkin kaiken maailman pöpötilanteet olivat sen verran rauhoittuneet, että pääsimme pitkästä aikaa kokoontumaan Suomen Hamsteriyhdistyksen järjestämään hamsterinäyttelyyn!

Hamstereita oli ilmoitettu sen verran, että Marjut Kaakinen ei kaikkia syrkkejä pystynyt yksin arvostelemaan, joten jätin muutaman oman tyypin ilmoittamatta, ja lähdin auttamaan. Arvostelin tällä kertaa pitkäkarvaiset ja ei standardi -syyrianhamsterit. Pitkäkarvaisia syrkkejä oli paikalla 45 ja ES standardeissa oli 14 eläintä.

Pikkumökin Ö-Mappi (om. Siiri Stenius)

Jos pohdin yleisvaikutelmaa esitellyistä eläimistä, niin päällimmäiseksi nousee hienot tyypit ja koot. Suurin osa eläimistä oli oikean tyyppisiä. Vain muutamalle kirjailin takapainotteisuudesta mainintaa. Muutamia pidemmän mallisia eläimiä oli paikalla myös, mutta lähes kaikki ne olivat uroksia, ja urokset hieman pidemmän mallisia saavatkin olla. Erityisesti yksi eläin sai aikaan ”vau-efektin” tyypin osalta. Tämä oli hieno, nuori satiini cinnamon umbrous uros Pikkumökin Ö-Mappi (om. Siiri Stenius).

Lähes kaikki paikalla olleet olivat myös standardin mitoissa. Vain muutama pienempi ja muutama suurempi aikuinen eläin käväisi pöydällä, mutta nekin vain lievästi alittivat tai ylittivät ihannekoon. Tällainen pieni heitto suuntaan tai toiseen ei ole mitenkään huolestuttava asia.

​Turkissa ja kunnossa oli huomauttamista useamman eläimen kohdalla. Tämä kuuma kesä varmasti on syönyt monen, varsinkin pitkäkarvaisen hamsterin turkkia. Kunto taas on vaikeasti hallittava asia. Osa pikkukavereista on kovinkin ahneita lihoten helposti, osa taas nirsoilee. Osa tykkää urheilla juoksupyörässä, osa taas liikkuu huomattavasti laiskemmin. ​On haastavaa saada nämäkin asiat hyvään malliin ja eläimen parhaaseen näyttelykuntoon. 

S5 + serti
​Kindom for a Heart (om. Jenni Mäkitalo)

Valitettavasti näyttelyitä on sen verran harvakseltaan ja näyttelyikä hamsterilla sen verran lyhyt, että esim. turkinvaihdot voivat sattua vähän kurjaan kohtaan näyttelyitä ajatellen.

​Muutama pitkäkarvainen yksilö kuitenkin loisti kunnollaan. Kun eläimen ottaa käteen, niin välillä sitä vain toteaa heti, että tämä eläin on todella kivassa lihaskunnossa. Tällä kertaa jaoin muutaman kunniamaininnan tästä onnistumisesta. Näitä saivat Sarianne Väisäsen musta-keltainen uros Kingston ja Jenni Mäkitalon cinnamon uros Kindom for a Heart, joka myös sijoittui viidenneksi sertillä.

​Haasteellista on saada onnistumaan kasvatuksessa eläin, jossa samassa eläimessä on oikea tyyppi ja koko, kaunis, standardin mukainen pää ja oikea väri ja mahdollinen kuvio. Kaikkea ei voi saada, ja vähintään yksityiskohdista löytyy parantamisen varaa. Tällä kertaa löytyi paljon hamstereita, joiden arvosteluun olisi voinut kirjata ”korvava” - kuten eräs hamsteriharrastaja totesi. Korvava-sanaa ei tullut käytettyä, mutta sen sijaan suuret korvat, hieman isot korvat ja muut vastaavat lausunnot tulivat tutuiksi arvostelulapuissa. Korvien arvostelu on hankalaa näyttelyissä, sillä usein vasta heränneet hamsterit piilottavat ne – ehkä meidän kaikkien helpotukseksi.  Kivasti kun laittaa ruttuun, niin tuomari ei ehkä edes huomaa! Mutta tällä kertaa tuomari huijasi, ja usein odotteli hetken, ja sitten siellä arvostelun loppupäässä, kun viaton hamsteriparka unohti varoa, tarkisteli korva-asiaa uudelleen.

​Korvat ovat erittäin näkyvä osa hamsterin yksityiskohdista. Se, että joku on näkyvä osa, ei kuitenkaan saisi nousta tärkeydessä ohi noiden suurempien kokonaisuuksien. Korvava hamsteri siis voi oikein hyvin vaikka voittaa koko luokan! Jalostuksellisesti kuitenkin toki pyrimme yksityiskohdissakin parempaan, mutta toivottavasti korvakkuus ei koskaan kasvatuksellisesti virheissä nouse suurempien kokonaisuuksien ohi.

​Arvosteltaessa helposti joutuu hieman oikomaan. Jos jokaisesta eläimestä kirjaisi jokaisen yksityiskohdan arvostelulomakkeeseen, niin yksinkertaisesti loppuisi aika. Tällä kertaa korvien osalta keskityin sanellessa kokoon, mutta korvissa on toki monia muitakin tärkeitä yksityiskohtia! Vaikka korvavia kavereita oli, niin monella korvakkaalla oli oikean malliset ja oikein sijoittuneet korvat - toisin sanoen pyöreän malliset korvat, jotka sijaitsivat kaukana toisistaan. Korvavirheistä puhuttaessa, löytyi jonkin verran myös niitä ”suipompia korvia”. Tuomarina tulee katsoneeksi monia asioita, vaikka kirjattua tuleekin niistä asioista vain osa.

S4 + serti ja kunniamaininta päästä
Marmel's Floccose (om. Jatta Juutilainen)

​​Silmien osalta sain tällä kertaa ”ilahtua positiivisesti”. Suurimmalla osalla oli oikean kokoiset ja muotoiset, kauniit silmät. Päiden muodon paranemisesta kieli myös se, että silmiini ei osunut tällä kertaa yhtään hamsteria, joiden katse olisi suuntautunut häiritsevästi väärin (sivuille).

​Tästä päästäänkin päihin. Kaikista vaikein on kirjailla ns. ”perushamsterista” asioita ylös. Sellaisesta, joka ei aiheuta mitään ”vau-efektiä”, mutta toisaalta ei myöskään omaa mitään erityisen häiritsevää virhettä. Päiden osalta näitä ”peruskivoja” löytyi useita. Mitä sanoa hamsterin päästä, jolle toivoisi hieman sitä ja tätä lisää, mutta toisaalta sitä kaikkea on sen verran, että ei nyt haluaisi tehdä mitään puutelistaa, ja näin saada aikaan käsitystä, että pää on kertakaikkiaan heikko?

​Silmät kertoo paljon myös pään muodosta. Muutamia sivulta päin katsoessa huomasi, että silmät olivat ikään kuin asettuneet liian ylös. Yksi syy tähän voi olla se, että hamsterilta puuttuu otsaa. Pitkäkarvaisien osalta pitää yrittää sitä karvaa hieman litistää, sillä kovin tukkainen tyyppi voi hyvin peittää tämän virheensä.

Päästä jaoin kunniamainintoja pitkäkarvaisille useita. Oli ilo nähdä pyöreitä päitä, joissa oli kaunis pyöristynyt kuono-osa, sopiva otsa ja kaunis otsapenger.

Nuorissa naaraissa löytyi kolme todella kivaa päätä: musta vn laikukas rex Paranoidinen Taatelileivos (om. Emilia Lentonen), luonnonvalkoinen SHS-Mountain Twigg's Elina (om. Krista Jokinen) ja Pikkumökin Öljytty (om. Siiri Stenius). Avoimen luokan uroksista pääkuman ansaitsi musta vn Marmel's Floccose (om. Jatta Juutilainen), cinnamon Kindom for a Heart (om. Jenni Mäkitalo) ja keltainen laikukas King Canyon (om. Sarianne Väisänen). Ei standardi -luokassa kunniamainintoja jaoin ainoastaan yhdelle eläimelle, sen myös päästä. Tämän sai hieno veteraaniuros Kapteeni Kanki (om. Jatta Juutilainen).

​Värien osalta löytyi jälleen eniten puutteita. Mieleen jäi kuitenkin kaksi upeaa satiini normaali umbrous eläintä, nuori naaras Pikkumökin Öljytty ja avoimen naaras We are What We are. Molemmat todella upeasti tikattuja umbrouksia, jota tietysti satiini vielä korosti. Lisäksi valkoisissa pongasin muutaman todella hienon värisen yksilön

ES4 Paras veteraani ja kunniapalkinto päästä
Kapteeni Kanki (om. Jatta Juutilainen)

S3 + SERT ja kunniapalkinto päästä
​Pikkumökin Öljytty
(om. Siiri Stenius)

Luonteita ei saisi koskaan unohtaa myöskään ulkomuotoluokassa! Tällä kertaa en jakanut luonteesta kunniamainintoja. Suurin osa kavereista käyttäytyi kuitenkin oikein asiallisesti. Kilpikonnakuvioiset ja keltaiset saavat lähes aina hymyn huulille toohottamisellaan. Niiden vauhdikkuus on tiedossa, joten yleensä niille suon vähän enemmän aikaa ja harjoittelen itsekin sitä kärsivällisyyttä. Sitten taas ee-värit ovat vastaavasti lähes aina helposti lähestyttävämpiä. Käsittelyn osalta yritän aina myös huomioida eläimen sen hetkisen tilanteen. ​On selvää, että oikein sikeästi nukkuva kaveri voi olla hieman häkeltynyt herätyksestä, eikä heti ole se pallutettavin. Jotkut tarvitsevat hieman enemmän aikaa siihen heräämiseen. 

Muutama kaveri kuitenkin oli sellainen, joka selkeästi vaatii hieman lisää itseluottamusta ja joiden osalta omistajan kannattaa tarjota lisää käsittelyharjoittelua. Jotkut yksilöt ovat kotona oman perheen käsiteltävinä mitä helpoimpia, mutta näyttelytilanteessa vieraan ihmisen käsittely on sitten vähän paljon vaadittu. Mikäli oma hamsteri kuitenkin kotonakin on heikosti käsiteltävissä tai jopa helposti huutaa epävarmuuttaan, niin näyttelytilanne voi sille yksinkertaisesti liikaa. Haluan muistaa luonneasiat aina myös ulkomuotoluokassa, vaikka luonteen painoarvo korostuukin vielä voimakkaammin lemmikkiluokan arvostelussa.

​Ehkä voisin mainita myös hieman laatuarvosanoista. Tuomareilla on eri skaalat arvosteluissa. Itselleni erinomainen eläin ei tarvitse olla täydellinen. Myöskin EH:n annan mielelläni hyvälle eläimelle, vaikka sillä olisi jo selkeitä yksittäisiä puutteitakin. H(yvä) on edelleen ihan kiva eläin. Melko hyvälla eläimellä katson olevan sitten jo jotain selkeämpiä kokonaisuuteen rajummin vaikuttavia virheitä. Tyydyttävä on – no tyydyttävä.

​Plussat ja miinukset arvosanojen perässä on lähinnä suuntaa antavia lisähuomautuksia. Usein sitä voi jäädä pohtimaan, että antaisinko nyt sitten tälle vaikka H:n tai EH:n. Tällöin usein käytän suuntaa antavina lisähuomautuksia noita plussia ja miinuksia. EH- kertoo, että pohdin hieman sitä H:takin, mutta päädyin kuitenkin EH:n puolelle. H+ taas kertoo, että se EH:kin kävi mielessä. 

ES3 Tuomarin suosikki
Sateenkaaren Säkkyrä (om. Siiri Stenius)

++ tai - - on ehkä jo vähän kyseenalaisia merkintöjä, mutta muutaman kanssa sitä vain on sen verran jo kahden vaiheilla, että haluaa ajatusta vielä korostaa. Esim. H++ kertoo, että oikeasti käytännössä ihan pikkujuttu nyt jätti arvosanan sinne H:n puolelle, ja seuraavassa hetkessä se oikeasti söpösti tapittava pikkukaveri olisi voinut jo lumovoimallaan saada arvosanan nousemaan sinne EH miinukseen. Viimeiseen asti kannattaa siis ohjestaa hamstereita käyttäytymään ja käyttämään sitä lumovoimaansa!

​Tässä näyttelyssä oli mahtava lisäefekti tulospalvelun muodossa. Netin ihmeelliseen maailmaan tuli laatuarvosteluja seurattavaksi. Itse annoin pitkäkarvaisissa syrkeissä kaksi erinomaista, ja yhden ERI miinuksen. Tarkkaavaiset seuraajat ehkä tästä olisivat voineet päätellä, että näiden kahden erinomaisen arvosanan saaneen kesken kilpailtaisiin sijoituksesta ensimmäinen ja toinen, ja ERI miinus taas olisi kolmas. Pääsin ehkä yllättämään, kun voittajaksi nousikin tuo ERI miinus. Tämä voi hieman herättää kysymyksiä...

S1 + serti -> BIS1
We are What We are
​(om. Jenni Mäkitalo)

Voittajaa valittaessa miettii sitä, minkä eläimen lähettää Best in Show -kehään ns. edustamaan luokkaansa. Tällä kertaa nuo molemmat erinomaisen saaneet eläimet olivat nuoria naaraita. Arvosanan yritän aina skaalata myös eläimen iän huomioiden. Esim. nuori eläin saa helposti anteeksi hieman kehittymättömyyttään, kun taas aikuiselta eläimeltä odotetaan enemmän. Nämä kaksi nuorta tyttöä olivat molemmat todella hienoja ja lupaavia, jonka takia olivat mielestäni ansainneet erinomaisen arvosanan. BIS-kilpailuun lähetin kuitenkin sen valmiimman eläimen. Valinta oli erittäin hankala. Tämä on hyvä esimerkki siitä, millaisia ulos päin jänniäkin valintoja voi tuomari tehdä.

​Pitkäkarvaisten luokan voitti jo mainittu Jenni Mäkitalon satiini normaali umbrous naaras . Väri oli varmasti selkeästi monen merkille paneva asia. Upeaa umbrousta vahvisti hieno satiini, jonka alla oli rikas normaali pääväri. Hamsteri oli hyvässä kunnossa ja käyttäytyi esimerkillisesti. Nämä olivat kuitenkin vain niitä kirsikkoja kakussa. Tässäkin kohtaa kokonaisuus ratkaisi.

Kakkoseksi tullut Krista Jokisen luonnonvalkoinen SHS-Mountain Twigg's Elina ja kolmoseksi tullut Siiri Steniuksen satiini normaali umbrous Pikkumökin Öljytty aiheuttivat minulle vahvan ”VAU-efektin”. Nämä nuoret tytöt olivat kumpikin upeita. Toivottavasti jatkavat kehitystään samaan suuntaan!

Neljänneksi valitsin Jatta Juutilaisen mustan valkonauhaisen uroksen Marmel's Floccose ja viidenneksi Jenni Mäkitalon cinnamon uroksen Kindom for a Heart.

Kaikki nämä viisi saivat myös sertifikaatin.

​Ei standardi -luokassa taso oli kokonaisuudessa hieman heikompi kuin pitkäkarvaisissa. Luokan voitti Krista Jokisen avoimen luokan uros Tabu arvosanalla erittäin hyvä. Kaunis eläin, joka antoi ehkä hieman ikäistään vanhemman kuvan. Kuitenkin kivassa turkissa ja kokonaisuus oli näyttävä. Toiseksi sijoitin Jessica Gullblomin nuoren naaraan Goldline's Ultimaten. Kolmanneksi tullut Siiri Steniuksen Sateenkaaren Säkkyrä oli myös tuomarin suosikki. Aivan ihana pk rex, jonka kippuraviikset jäivät mieleen. Sijalle neljä ylsi veteraani uros Kapteeni Kanki (om. Jatta Juutilainen).

Pyytelin jälleen kuvia menestyneistä tätä kirjoitusta täydentämään. Lisäilen niitä tähän juttuun kun kuvia saan. Kiitos lähettäjille! Nämä ovat hienoja muistoja ja täydentävät kirjoitusta mukavasti.

Lopuksi kiitän kaikkia mukavasta näyttelypäivästä ja suuret onnittelut kaikille menestyneille!

ES2 ja paras nuori
​Goldline's Ultimate
om. Jessica Gullblom